Miksi olen lopettanut gluteenin syömisen ja siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon

a couple of weeks ago

Minulla on jo pitkään ollut ongelmia gluteenin suhteen, ja pitkään välttelin sitä aina kuin mahdollista. Söin kuitenkin joskus leipiä, ja söin jälkkäreitä kun tarjottiin, vaikka niissä olisi ollut gluteenia. Kuitenkin paljon gluteenia sisältävät ruoat, kuten spagetit ja pasta saivat usein vatsani sekaisin hetkeksi, ja niiden syöminen ei todellakaan tehnyt hyvää.

Nyt olen kuitenkin päättänyt tehdä muutoksen, ja lopettaa gluteenin syömisen täysin ja siirtyä gluteenittomaan ruokavalioon. On mielestäni selvää, että se on oikea askel eteenpäin, ja varmistuin asiasta luettuani tämän uuden blogin kirjoituksen gluteenitttomasta ruokavaliosta. Uskon, että vaikka tämä ei ehkä tule olemaan helppoa, säästää se minulla kuitenkin niin paljon harmia ja ärsytystä että se onnistuu kyllä.

Aamiaisen suhteen asia tulee olemaan aika helppo, sillä en muutenkaan ole tykännyt kauheasti syödä leipää aamuisin, vaan mielummin tehnyt munista jotain, tai sitten syönyt ihan jotain vanhoja ruokia mitä jääkaapista on löytynyt. Suurin ongelma tuleekin lähinnä päivällisten kanssa ja ulkona syödessä, sillä tykkään kovasti syödä italiaisia ruokia, joissa ei todellakaan gluteenista säästellä. Annan itselleni kuitenkin aluksi aikaa, ennen kuin siirryn kokonaan gluteenittomaan ruokavalioon.

Vituttaa nimittäin jo nämä vatsasäryt, jotka tulee aina vaikka tiedän että ne tulevat. En vain pysty sanomaan ei kun tarjotaan jotain herkkuruokaa. Tämän takia täytyy ruveta syömään enemmän kotona, eikä niin paljon muualla missä he saavat valita mitä ruokaan laitetaan. Suurin ongelma tuleekin olemaan vanhempien luona syöminen, sillä he tykkäävät laittaa pöydän hienoksi kun heidän pikkutyttönsä tulee kyläilemään. No täytyy varmaan heille ilmoittaa asiasta, kyllä he varmaan jotain muutakin ruokaa voivat tehdä kuin gluteenia sisältäviä.

Katsotaan miten tämä lähtee, ja toivotaan että kaikki sujuu niinkuin ajattelen. Tässä voi olla joitakin alkuvaikeuksia, sitä en epäile, mutta toivottavasti tämä ei loppujen lopuksi ole niin suuri muutos kuin se nyt tuntuu. Laittelen tänne juttua, miten tämä on lähtenyt kulkemaan!

Testissä Fast Pudding Cookies & Cream

a couple of weeks ago

Pahoittelen jo, ettei mulla ole valmiista puddesta kuvaa, koska mä oon huono bloggaaja enkä aina (ikinä) muista ottaa kuvia…

Lähi S-Market uudisti valikoimaa ja nuo puddet olivat puoleen hintaan, joten poistin yhden pussin suunnilleen 14 euron hintaan. Sekoitin ohjeen mukaan vajaan desin (30 grammaa) jauhetta puoleentoista desiin maitoa, sekoitin ja heitin jääkaappiin puoleksi tunniksi. Sekoitusvaihessa meinasi iskeä epätoivo, koska pudde näytti siltä ettei siitä voi mitenkään saada klimppejä pois. Ahkera sekoittaminen haarukalla auttoi kuitenkin hyvin, joten ei kannata vaipua epätoivoon vaikka sotku näyttäisikin aluksi hirveältä.

Maku, noh, miten sen nyt sanoisi. Tää on ihan hyvää jos tykkää proteiinijauheiden mausta ja niiden jauhoisuus ei haittaa. Proteiinituotteeksi tämä on kyllä ihan maistuva ja maku on todella hieman kermaisan makea, mutta keksimakua en kyllä löytänyt vaikka kuinka maistelin. Voisin kuvitella, että pahimmalta makeanhimolta lähtee kyllä kärki jos tätä syö, mutta tästä on kyllä turha odottaa mitään suklaan korviketta… Mikäli proteiinipatukoiden jauhoinen sivumaku haittaa, niin en kyllä suosittele haaskaamaan rahoja tähän. En tiedä toimisiko paremmin joku freesimpi maku, kuten esimerkiksi toinen uutuus lime-juustokakku?

I bought some Fast Protein Pudding from sale. Taste was okay, but don’t expect anything mind-blowing. If you can handle the slightly flour like taste in protein bars, then you can give this a go, otherwise it will be just a waste of your money. Fast says that after one hour in the fridge the taste gets better, so next time I’ll try to wait a little longer… 

“Kevyttä” kesälukemista

Olen lukenut tänä kesänä monta hyvää kirjaa, yksi niistä on nimeltään Aavikon kukka. Kirja kertoo huippumalliksi ja YK:n lähettilääksi päätyneestä somalialaisesta naisesta, jonka elämäntarina on hurja.

Kirjan päähenkilö, huippumalli Waris Dirien, syntyi ja kasvoi Somalian aavikolla. Hänen elämänsä suuri tragedia oli ympärileikkaus, joka tehtiin hänelle jo viisivuotiaana. Leikkauksessa mustalaisnainen silpoi likaisella ja tylsällä partakoneenterällä hänen sukuelimensä ja ompeli sen jälkeen tiukkaan kiinni hänen häpyhuulensa. Aivan hirvittävä kertomus ja hirvittävät seuraukset.

Moni silvottu saa tauteja, kuten HIV:n, likaisista välineistä, ja tulehdukset ovat yleisiä. Moni, kuten Wariksen sisar, kuolee leikkauksen seurauksena. Silpomisella on monia koko elämän kestäviä seuraamuksia, kuten kivuliaat kuukautiset, seksuaalisen elämän vaikeudet ja ongelmat synnytyksessä, jotka voivat vaarantaa sekä äidin että lapsen terveyden tai jopa elämän. Silpomisen jälkeinen häpyhuulten yhteenompelu myös aiheuttaa virtsaamisongelmia, kuukautisveren valumisongelmia ja vakavia tulehduksia.

Tämän saman kohtelun joutuu kokemaan edelleen yli 90 prosenttia Somalialaisista, Egyptiläisistä, Etiopialaisista, Malilaisista, Sudanilaisista ja Eritsealaisista tyttölapsista tai nuorista naisista. Tapa on pääosin Afrikkalaista keksintöä, mutta sitä esiintyy myös Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.

Ja miksi? Silvonnan tarkoitus on kontrolloida ja tuhota naisen seksuaalisuutta. Naisen seksuaalista nautintoa pyritään estämään, jotta nainen ei olisi uskoton, eikä olisi yhdynnässä ennen avioliittoa. Waris Dirien pakeni kodistaan 13-vuotiaana, kun hänen isänsä oli luvannut hänet vaimoksi yli 60-vuotiaalle miehelle. Monien vaiheiden jälkeen hänestä tuli YK:n lähettiläs taistelussa naisten sukuelinten silpomista vastaan.

Olen viettänyt monta unettoman yön tuntia rukoillen. On vaikeaa löytää sanoja  tai  oikeita, vaikuttavia tekoja tämän kauheuden edessä. Miten ihmeessä naisten silpomisen saisi loppumaan?

Budapest Rocks!

Näin on yhtäkkiä vierinyt jo kaksi kokonaista päivää Budapestissä! On tää vaan kyllä jännä kaupunki! On vaan tullu leikittyä turistia kun on kierrellyt ympäri kaupunkia, katellen nähtävyyksiä ja sen sellaista.

budapestoutous

Erikoisia koristeita :)

Budapest-vinkkinä numero yksi voisin antaa ne kuuluisat kylpylät. Kävimme ystäväni kanssa Rudas-nimisessä kylpylässä ja voi, että sen jälkeen oli rentoutunut ja hurmoksellinen olo! Otimme vielä hieronnat päälle, jotka olivat noin kymmenen euron hintaisia ja tätä ihanuutta kesti puoli tuntia per naama. Ihan loistava kokemus!

Ajattelimme lähteä lauantaina Spartyille, elikkä kylpyläbileisiin! Niitä järjestetään täällä ympäri vuoden ja kuvista päätellen ainakin fiilis näyttää olevan upea. Olen muutenkin kolunnut täällä baareja ja yökerhoja melko paljon, sillä olen melko innokas lomalla katselemaan yöelämää. Monissa baareissa on se hyvä puoli, että niistä löytyy ns. chill room tai itseasiassa vielä useita sellaisia.

Yksi lempibaareistani, Instant, on sellainen, että siellä on peräti kolme tanssilattiaa ja sen lisäksi monta pientä huonetta, joissa pystyy juttelemaan ilman, että musiikki kuuluu sinne ollenkaan. Tämä kyseinen baari on vieläpä kuuteen asti aamulla auki.

Tällaista tänne tällä kertaa. Vielä pari päivää täällä ja sitten takaisin Suomeen nauttimaan Suomen kesästä.

Näkemisiin!!

Matkalla Budapestiin!!

Lähdin eilen illalla lentokoneella kohti Budapestiä. Rakastan Norwegian-lentoyhtiötä, sillä heillä on toimiva Wi-Fi matkustamossa. Uutuutena viime kerrasta kun heillä lensin, oli vielä oma leffavuokrauspalvelu, joten voit katsoa omalta koneeltasi elokuvia tai tv-sarjoja. Isäni tuli lentokentälle saattelemaan minua, äitini oli kaatunut pyörällä ja lääkärissä samaan aikaan kun lentoni lähti. Matka kesti vaivaiset kaksi tuntia ja kun saavuin tänne, kentällä oli vastassa kuski kyltin kanssa. Hyppäsin kyytiin ja hän vei minut uuteen kotiini.

starbucksi

Ekaa kertaa Budapestissa, saa nähdä miten menee. En oo ollu matkalla pariin vuoteen, ja kyllä vähän jännitti lähteä tälleen taas maailmalle. Passikin oli jo vanhentunut, että sitä oli kiva silleen uusia siellä kuulusteluissa.

Laitan kohta paremmin kuulumisia, kunhan täältä ehdin!

Berardin Laki

Huhtikuu ei ollut ikinä mikään onnistunein kuukausi osaltani.  Sali- tai muidenkaan treenien pariin en ole vielä palannut, mutta hyötyliikunnan ja yleisen aktiivisuuden määrä on onneksi jo korkeampi. Ruokapuolen sain hyvään hallintaan jo viime viikon aikana, joskin vieläkin siinä on parantamisen varaa.

Viime viikon aikana söin yhteensä 34 ateriaa, joista neljä oli sellasia, jotka eivät suoranaisesti vieneet minua kohti tavoitettani. Nuo neljä ateriaa muodostavat 12% koko viikon ruokailuistani. Oma tavoitteeni on, että söisin 90% ajasta sellaista ravintoa, joka vie minua kohti päämäärääni, ei pois päin siitä. Tältä osin pidän viime viikkoa suhteellisen onnistuneena! Pyrin jatkuvasti pitämään mielessäni sen, että fiksusti syöminen ei tarkoita sataprosenttista omistautumista optimaaliselle ruokavaliolle, vaan mukaan mahtuu myös niitä vähemmän täydellisiä valintoja. Lopulta kokonaisuus on se, mikä ratkaisee lopputuloksen.

Tuolla edellisellä en kuitenkaan missään tapauksessa kannusta ketään syömään 10% ajasta suklaata, vaan keskittymään siihen, että perusrunko on kunnossa. Itselläni olen huomannut toimivimmaksi ratkaisuksi sen, että suunnittelen syömiseni mahdollisimman paljolti jo etukäteen, myös nuo 10%-ateriat. Minun itsekurini on valtaosan ajasta täysin nolla, eli herkut maistuvat oikein mainiosti jos niitä vaan sattuu kaapista löytymään. Koska kaappien sisällön määrittelee hyvin pitkälti ostoskorin sisältö, täytyy kauppareissuilla olla tarkkana kuin porkkana!

Berardinlaki
Berardin laki kertoo, että se ruoka mikä on käsien ulottuvissa kotonasi päätyy lopulta aina sinne suuhusi, päti kyllä taas niin vahvasti. Kaapin perukoilla lojuvan suklaan houkutus käy kyllä aina lopulta liian suureksi, kunnes houkutuksen saa tuhottua laittamalla sen suuhunsa piiloon.

Ehkä sitä joskus oppisi tämänkin lain jo siellä kaupassa…

Olen itse tyytyväinen siihen, että valtaosa aterioistani on tällä hetkellä sellaisia, joista minulle tulee hyvä olo ja joiden tiedän vievän minua kohti tavoitettani. Jatkossa aion kuitenkin miettiä sitä, tarvitseeko minun todellakin saada karkkia tai suklaata useamman kerran viikossa? Voisiko osa vapaammista aterioista olla jotain ravinteikkaampaa, esimerkiksi kuivattuja tai tavallisia hedelmiä?